Välikuulumisia

Moi!

Mun täytyi tulla muutaman päivän retkelle Jaéniin hoitamaan poliittisia suhteita, eli juttelemaan Supayakun kyläpäällikön kanssa joka asuu vielä pari viikkoa täällä kaupungissa. Huomenna todennäköisesti suuntaan taas Supayakuun.

Elämä sademetsässä on lähtenyt käyntiin leppoisasti, ja viihdyn paremmin kuin koskaan Limassa. Kuumuus ei ole niin hirveä kuin kaupungissa, ja öisin saa jopa pistää pitkähihaisen päälle ja kääriytyä makuupussiin. Päivisin on lämmintä ja mukavaa. Tähän mennessä oon lähinnä totutellut elämään kylässä ja tutustunut ihmisiin (erityisesti perheeseen jossa asun). Oon oppinut mm. kylvämään pähkinäpensaita, puhdistamaan kuivattuja kahvipapuja, pureskelemaan sokeriruokoa ja käyttämään viidakkoveistä. Marsuja en ole ainakaan vielä nylkenyt, mutta ehkä senkin aika vielä tulee, niitä kun pyörii keittiön lattialla parikymmentä.

Supayakun "päätie".

Supayakun “pääkatu”.

Ihmiset ovat pääsääntöisesti tosi mukavia vaikkakin etenkin aluksi vähän varautuneita. Oon kuitenkin saanut jo luotua jokusia lupaavan oloisia kontakteja. Yleisesti ottaen kyläläisiä kiinnostaa tosi paljon kuka olen ja mitä teen Supayakussa. Myös mun tietämys länsimaista herättää mielenkiintoa, ja esimerkiksi perheen lapset ovat ihan innoissaan kun kerron millaista on matkustaa lentokoneella tai mitä pitsa on ja miltä se maistuu.

Kyläläisiä odottamassa pian alkavaa kukkotappelua.

Kyläläisiä odottamassa pian alkavaa kukkotappelua.

Ainoa oikea miinus Supayakussa on ruoka jonka kanssa jo ekojen 1,5 viikon aikana on ollut hankalaa sekä henkisesti että fyysisesti. Joka ruoalla (aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi) on samoja juttuja: älytön kasa jukkaa eli maniokkia, riisiä ja keitettyä tai paistettua banaania. Lisäksi mahdollisesti hyvinä päivinä joku epämääräinen kökkö lihaa tai kokonainen kala. Ihan valtava määrä hiilareita siis, vähän proteiinia ja ei oikein muuta. Nyt ostin loppuajaksi monivitamiinitabletteja. Toivottavasti ne vähän auttaa.

Minä ja yksi perheen lapsista, Yasmin, jokirannassa.

Minä ja yksi perheen lapsista, Yasmin, jokirannassa.

Musiikkijuttujakin oon vähän jo aloitellut. Cumbia raikaa matkaradioista ja kännyköistä ja lisäksi paikallisessa kristillisessä kirkossa on paljon musiikkia. Tänään kävin Jaénissa yhden radiokanavan toimistolla, jossa sain aivan ekstrahyvää kohtelua. Nyt mun läppäriltä löytyy mp3-tiedostoina kaikki sillä kanavalla soitettavat biisit. Jos siis haluatte kuunnella joskus cumbiaa, huaynoja tai pasilloja niin tervetuloa kylään. Uuden musiikin lisäksi Supayakussa kylän vanhimmat ovat opettaneet mulle myös jo vähän perinnemusiikkia, ja olen saanut lahjaksi perinteisen huilun, pinkuin.

Futiskenttä.

Futiskenttä.

Tällaista täällä. Mukavaa alkukevättä kaikille!

4 vastausta artikkeliin ”Välikuulumisia

  1. Luin pitkästä aikaa sun blogia ja tuli ikävä sua! Kunhan kotiudut sieltä niin olis kiva nähdä! Välillä on ikävä teehetkiä soittotunnin jälkeen. Pidä huolta itsestäsi ja tsemppiä!

  2. Tosi kiva lukea sun kuulumisia, Anni! Oon aina mielenkiinnolla lueskellut sun päivityksiä, vaikken olekaan itsestäni kauheasti ilmoitellut. Kokemustentäyteistä ja siunattua kyläelämän jatkoa sulle! 🙂 Ja tsemppiä ton ruuan kanssa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *