Tacoja odotellessa

Moi!

Tässä ehkä viimeistä kertaa kuulumisia opiskelujen tiimoilta. Vika virallinen viikko luentoja alkaa maanantaina, ja sen jälkeen on enää muutamia hajanaisia luentoja, lopputentit ja lopputöiden palautukset. Vielä ei ihan voi sanoa että selvisin hengissä PUCP-vuodesta, mutta ei se enää kaukanakaan ole. Joulukuun kymmenes päivä mulla on Aleksin kanssa treffit Meksiko Cityn lentokentällä, ja siihen mennessä on toivottavasti kaikki opiskelujutut paketissa. Vielä on kuitenkin tiukka rutistus edessä. PUCP ei anna löysää edes vaihto-opiskelun vikoiksi hetkiksi.

Tämä lukukausi sujui aika samanlaisissa merkeissä kuin edellinenkin, eli luin tuhansia sivuja, hajoilin ryhmätöihin (miksi ne on aina pakko tehdä edellisenä yönä?!) ja ihmettelin opiskelumeininkiä ylipäätään. Yksi hieno esimerkki oli parin viikon takainen tentti, jonka materiaalit luennoitsija laittoi nettiin päivää ennen. Mulla oli sinä päivänä klo 22 asti luentoja, joten opiskelin sitten ennen klo 8 aamulla. Luennoitsija tuli tenttiin 40 minuuttia myöhässä ja ilmoitti että se onkin aiemmasta tiedosta poiketen suullinen eikä kirjallinen. Että näin. Mutta selvisin hengissä, niin kuin muistakin tähän lukukauteen mahtuneista 22 tentistä, 9 kirjallisesta työstä ja 19 referaatista. Tainno onhan tässä vielä monta mahdollisuutta tyriä.

Kämppä mulla on täällä Limassa vain marraskuun loppuun saakka. Sen jälkeen alkaa eläminen matkalaukusta käsin. Vikat 1,5 viikko ennen reissua lusin varmaan kavereiden nurkissa tai halvoissa hostelleissa. Ja sitten MEKSIKOOOO! Matkakuume alkaa olla tosi korkealla, ja odotukset erityisesti meksikolaisen ruoan suhteen on hirmuiset.

Opiskelujen lisäksi olen suunnitellut paljon tulevaa kenttätyötä sademetsässä. Näillä näkymin muutan asumaan Supayaku-nimiseen yhteisöön Pohjois-Peruun noin 15.1.-2.4. väliseksi ajaksi. Kylä kuuluu Awajún-heimoon, joka on tunnettu muun muassa sotaisuudestaan, mutta myös rikkaasta ja edelleen melko perinteisestä kulttuuristaan. Kylässä on jo vuosia työskennellyt yksi perulainen antropologi, Erik, ja menen sinne hänen matkassaan. Tarkoitus olisi tuon 11 viikon aikana tutkia minkälaista musiikkia kylässä on, keskittyen erityisesti siihen miten ja miksi perinteistä musiikkia opetetaan lapsille.

Supayaku

Supayaku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Supayaku2 (kopio)

Jonnekin tuonne pitäis tähdätä. Ensin 18 tuntia bussilla Limasta Jaéniin ja sieltä pikkuteitä Supayakuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kertoilen vielä tarkemmin noista kenttätyöhön liittyvistä jutuista ennen kuin katoan metsään kolmeksi kuukaudeksi. Ja totta kai täytyy postata myös kuvia meksikolaisista tacoista ja Tyynenmeren rannalla olevasta bambumajasta jossa minä ja Aleksi vietetään joulu.

Kuullaan!

Yksi vastaus artikkeliin ”Tacoja odotellessa

  1. Olipa kiva kuulla uutisia. Tänne kotopuoleen saatiin vihdoin ensilumi ja sitä saatiinkin sitten kerralla kunnolla! Kaunista ja valoisampaa nyt. Joululaulut soi jo kaupoissa ja pikkujouluja vietellään. Hyvää vointia sinne!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *