Suomi-ikävä

Hola.

Aleksi lähti eilen illalla takaisin Suomea kohti. Täytyy sanoa, että tämä elokuu oli ehkä elämäni paras kuukausi. Aivan käsittämättömän upean reissun jälkeen oli mukava tulla takaisin Limaan. Näytin Aleksille täällä kivoja ja jänniä paikkoja ja löydettiin yhdessä uusia sellaisia. Oltiin myös perulaisen ruoan kokkauskurssilla, joka oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista. Mahdollisesti pääsette tekin maistamaan causaa, lomo saltadoa, cevicheä tai picaroneja ensi vuonna.

thumb_DSC04295_1024 thumb_IMG_1368_1024

Jotenkin tuo Aleksin kanssa oleminen kuitenkin sai mussa aikaan myös koti-ikävän, jollaista mulla ei oikeastaan kovin paljoa ole ollut aikaisemmin. Ehkä se että sai puhua suomea ja höpistä kaikista Suomeen liittyvistä asioista ja ihmisistä laittoi miettimään elämää siellä puolella maapalloa. Reissu on nyt vähän yli puolivälissä. Tasan kahdeksan kuukautta sitten lähdin Suomesta, ja huhtikuussa olisi tarkoitus tulla takaisin. Nyt kuitenkin tällainen listaus jutuista joita on ikävä.

– Ihmisiä. Erityismaininta äidille, isälle, veljille, Santsille, Aleksille ja Rinteen perheelle.

– Ruokia. Ruisleipää, maitorahkaa, rasvatonta maitoa, salmiakkia, sipsejä, lakritsia, fazerin sinistä ja ylipäätään kaikkea tuttua.

– Opiskelun vapautta. Tänä lukuvuonna mulla on esimerkiksi yhdellä kurssilla joka viikko tentti ja toiselle kurssille pitää kirjoittaa kaksi kertaa viikossa kriittinen referaatti. Ah Suomea, jossa yleensä selviää kurssista vain yhdellä tentillä.

– Musiikkitiedettä. Antropologia ja Peruun liittyvät kurssit on kiinnostavia, mutta eihän ne musiikkitiedettä ole…

– Joukkoliikennettä. Vaikka oon jo aika sujut Liman bussien kanssa, on mulla ikävä busseja/junia/ratikoita joiden reitin tietää numeron tai kirjaimen perusteella. Puhumattakaan reittioppaasta, selkeistä hinnoista ja matkakortista.

– Täsmällisyyttä, tehokkuutta ja sitä että edes joku asia joskus menisi juuri niin kuin on sovittu. Täällä Perussa osataan vatvoa asiaa kuin asiaa. Ja aina joutuu odottamaan ja jonottamaan.

– Aina välillä sitä että olisin ulkonäöltäni ihan niin kuin kaikki muutkin, enkä herättäisi minkäänlaista huomiota.

– Luontoa. Limasta ei metsää löydä vaikka yrittäisi. Sitten kyllä sätii kun pääsen Suomessa metsäpoluille juoksemaan.

Siinä varmaan päällimmäiset. Tästä vuodatuksesta huolimatta täytyy sanoa, että ei elämä täällä mitenkään kurjaa ole. Pääsääntöisesti viihdyn hyvin, ja opiskelujen aloitus nyt toisella lukukaudella on ollut huomattavasti ekaa lukukautta helpompaa. Melkein kaikki vaihtarikaverit lähtivät takaisin koteihinsa, mutta mulla on onneksi opiskelujen ja sikurien johdosta perulaisia kavereita. Ehkä noihin uusiinkin vaihtareihin tulee jossain välissä tutustuttua.

Mukavaa alkavaa syksyä sinne Suomeen! Kuullaan taas.

4 vastausta artikkeliin ”Suomi-ikävä

  1. Sitä vaan että pus <3 Ja on kyllä niin hirveä nälkä että tekis mieli murtautua näytön läpi popsimaan noita herkkuja 🙂
    Pee äs, jos toi kuva olis suomalaiselta kokkikurssilta ni noi essut olis varmaan mustat. Tuli vaan mieleen 😀

  2. Täälläkin kaipaillaan sua. On tutkailtu karttapallosta, että missä Anni-kummi menee 🙂 Odotamma innolla, että päästään maistelemaan noita ruokia. Vaihtarina lupaan tehdä perunamuussia 😉

  3. Koitahan jaksella! Aika kuluu nopeasti kuitenkin ja kohta huomaat jo olevasi nokka kohti Suomea! Täällä syksy lähestyy pikkuhiljaa vaikkakin kelit ovat vielä ihan mukavat onneksi. Kuullaan!

  4. Kiitos kommenteista, ne lämmittävät kovasti mieltä täällä Liman harmaudessa. Oot Liisa varmasti ihan oikeassa. Kohta varmaan huomaan että aika täällä meni jo. Sitten voinkin Suomessa kaipailla Perua 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *